Päivitystä pukkaa

Elämä rullaa eteenpäin ja päivitystahti on surkeaa. Pahoittelut siitä.
Päivitykset lajeittain koko kevään ajalta.

Tokossa ollaan jatkettu kevään ajan valkkuryhmässä ja nyt myös alo/avo tavoitteellisten ryhmässä. Ryhmät eroaa toisistaan aika paljon ja toivonkin että kesän ryhmä toisi minulle uutta puhtia tähän lajiin. Tarvitsemme ns.pitkän matkan treeniä eli liikkeitä kokonaisina ja seuraamiseen kestoa.
Käytiin myös tokon kisanomaisissa treeneissä. Jäävät, hyppy ja luoksetulo oli ne liikkeet jotka Nemo suoritti omalla tasollaan. Paikkamakuusta nousi ja lähti mua kohti (onneksi toki näin, eikä esim mennyt muiden koiien luo) tämä on selkeästi kaikkein vähiten harjoiteltu liike. Seuruu oli luokatonta.. valui, venyi, lipesi, eikä pitänyt kontaktia juuri lainkaan.
Kisan jälkeen oli vuorossa Tiltun yksäri, jossa saatiinkin hyviä vinkkejä ja pienillä muokkauksilla juuri meille sopivia.

Agilityssä ollaan kevään ajan käyty kerran kahdessa viikossa. Siinä edistystään pikkuhiljaa ja kiire ei olekaan. Koira näennäisesti lukee rataa eikä katso minua, mutta totuus on että irtoamis ja radanluku taitoja tarvitse vahvistaa vielä paljon. Toukokuun ajaksi pääsimme uuteen ryhmään ja treenit on myös viikoittain.

Näyttelypuolella ollaan käyty keväällä Tallinnan voittaja näyttelyssä, missä menestys oli ihan huippu.
Nemosta tuli Tallinnan juniorivoittaja, serti ja lisäksi PU2. Kerrassaan mahtavaa.
Tampere KV:ssa omat tavoitteet täyttyi kun koira juoksi neljällä jalalla :) Tuloksena jun ERI2.

Näillä mennään ja katsotaan mitä elämä tuo tullessaan :)

Pappakoira Rudi voi muuten mainiosti ja nauttii eläkepäivistään :)

stalkkeri

Mä olen ihminen, joka rakastan lukea ihmisten blogeja.
Varsinkin koirablogit saa mut pauloihinsa. Täysin vieraidenkin ihmisten asioita on kiva nuuskia. No en mä sillain niitä lue, mutta mä saa valtavasti treeni-intoa lukemalla muiden treeneistä ja kisoista ja vinkkejä tekemiseen, niitä ei ole ikinä liikaa. Kaikki tekevät erilailla asioita ja niistä on ihana imeä itseensä ja omalle koiralle sopivia metodeja.
Nykyään myös FB:n päivitykset ovat saaneet mut samalla lailla otteeseen. Äsken juuri katselin Marjon ja tyttöjen treenivideoita ja pakkohan mun oli mennä itsekin treenaamaan. :)
Nemo toimi tänään hienosti ja seuraaminen (mun ikuisuusahdistusliike) toimi kivasti. Ai että mä tykkää kun toi pikkuotus oikeen painautuu jalkaa vasten. No siitä saatan olla lirissä joskus, mutta nyt nautin tästä tunteesta.

Nemon kanssa on nyt 3 kertaa käyty tokovalkussa, se on kyllä huisin kivaa. Sielä Nemo näyttää hauskalta (mielipuoliselta) pitkine kielineen ja valtavan intonsa kanssa. Treenikamut on aina niin coolin näköisiä (3 rotikkaa, 1 staffi ja 1 kultsu). No mä tykkään mun sähikäisestä :D
Ekaa kertaa kokeilin eilen hyppyä. Alusta oli takana ja sinnehän se sujahti, mahtavaa. Pääsin testaamaan myös stoppia tossa, melkein oikein sekin.

Hakusessa olis edelleen treenikamuja, enivan? Treenejä olis hyvä saada nauhalle, niin palautuis tästä hyvän olon tunteesta. :) Joten jos treeniseura kiinnostaa, niin otahan yhteyttä.

Nemo 1-vee

Suloiset yhdessä. Tarttis muuten päivittää tää kuva :)

 Nemo täytti 21.1 1 vuotta. <3 Sen kunniaksi kasapäin kuvia kuluneen vuoden varrelta. Pienenä poikana hän näytti tältä :)

Isoveikka kiitää yli

Hyppy lumessa

Välillä pitää levätäkin.

<3

Lapset tekee lasten juttuja :D

Sirrisilmä <3

 

Puolivuotiaana tälläinen komistus

 Loput kuvat loppusyksystä ja alkuvuodesta otettuja

 

On se ihana ja just mulle sopiva :D Hyvää kannatti odottaa. Tänä vuonna juhlimme ehdottomasti myös Suomeen tulopäivää, koska sillä on itselleni suuri merkitys, sitä ootettiin ja ootettiin ja siirrettiin ja sitten se olikin totta.

Iso kiitos Marjolle ja Anitalle luottamuksesta, että sain tämän palan kultaa <3

 

Vuosi täynnä tavoitteita

Otsikon mukaisesti olen asettanut monia tavoitteita tälle vuodelle. Viralliset tavoitteet pidän oman pään sisällä, vielä :)

Agilityn treenaminen ainakin alkuvuodesta tulee olemaan pienemmässä osassa, tällä hetkellä kahden viikon välein. Tämä aiheutti minussa alkuun suuria ahdistuksen tunteita. Mutta totesin että mikäs kiirus tässä, koirakin on vielä nuori ja treeniä saa aina ostettua lisää jos siltä tuntuu.

Toko on alkuvuoden kovasana. Aloitettiin se heti vuoden alussa Oili Huotarin koulutuksessa. Koulutus oli todella hyvä, suosittelen. Meidän treeni piti sisällään paljon perusasentojumppaa,  koska koira joutui odottamaan autossa tunnin luennon ajan ja sen jälkeen oli meidän vuoro. Tiesin koiran repeävän riemusta ja niinhän siinä kävikin. Riemu purkaantui ulos suusta ääntelynä, johon saimmekin hyviä neuvoja. Pienet seuraamispätkät sujuivat yllättävän hyvin ja niistä saimmekin Oililta kehuja, wuhuu. Saatiin jo neuvo siirtyi palkka piilossa treeneihin. Tätä ollaankin nyt kotona tehty, vielä yleisissä paikoissa tarvii palkan tukea, ettei häiriöt vie mennessään.
Myös `käy mammiin`paikallaoloa ollaan kotona treenattu.

Viime sunnuntaina alkoi myös tavoitteellinen treenaamainen kohti alo-luokkaa, kun aloitimme koirakoutsilla TOKOvalkun. Tämä on juuri sitä me molemmat tarvitaan, Nemo häiriöitä ja paikallamakuuseuraa ja minä valvovaa silmää :D

Tällä hetkellä TOKO tuntuu hyvältä ja siitä nautitaan molemmat.

Muutamia näyttelyitä on jo katseltu sillä silmällä, katsotaan nyt mihin mennään. Tampereelle ainakin kun se on tossa kulmilla. Myös ihan ulkomaille asti ois tarkoitus lähteä.

Kuviakin olisi kiva laittaa, mutta minä onneton en sitä enää osaa. Kuvia siis luvassa heti kun opin ne lisäämään :D

Loppuvuoden tapahtumia

Loppuvuosi sujui agilityä treenaten, kototokoillen ja messarikin tuli koettua BC:n kanssa.

Aluksi sananen agilitypuolesta. Nemo kehittyy ja vauhti+äänitehosteet kovenevat. Alkaa olla munkin aika keskittyä jo itseeni ja ohjaukseen. Kontaktitreenejä ollaan tehty kotona pahvilavan kanssa. Ei vaan meinaa toinen millään ymmärtää että siihen tarttis takaset asetella ja vieläpä siinä malttaa olla. Tämä näkyykin sitten itse treeneissä, kun kontakti otetaan nätisti mutta siitä livetään yhtä nopeasti poiskin. hmm..mun on aika alkaa tehostaan näitä kotitreenejä. Tai sitten niin kuin mä viime treeneissä Terolle sanoikin, että mitäs jos mä otankin juoksukontaktit käyttöön :) Hahaa.. no siihen hommaan ei taida mun omat jalat riittää :D
Keppejä ollaan vielä säästeliäästi treenattu, mutta nätisti tuo sen jo tekee. Verkot on apuna.
Ensi vuoden agilitystä ei sitten olekaan vielä tietoa, jos meidän ryhmää ei enää ensi vuonna olekaan :/ Mä olen ollut niin onnellinen tästä tilanteesta että ollaan päästy treenaamaan hyvässä opissa ja vieläpä lähellä kotia. Saas nyt nähdä mitä me tehdään.. Mietin jo sitäkin että laitan agilityn jäihin, jos tuo treeniryhmä puretaan enkä pääse muihin ryhmiin sinne. Plääh, kun mulla ei millään riittäis aika ajella Lempäälään. Ja toisekseen mä olen kovin tarkka, kenen ryhmään menen treenaamaan.
No siitä sitten lisää kun asiat selkiytyy..

Näytelmärintamalla tuli siis koettua messari ja siellä pohjoismaiden voittaja 2013. No ei Nemosta voittajaa tuossa näyttelyssä tullut. Tuomari arvosti hyviä liikkeitä ja Nemolla oli hieman liikaa pomppua, pitäähän sitä mammaa nyt muutaman kerran juoksun aika pussata. Tuomari oli tanskalainen BC-kasvattaja Morten Matthes. Oikein miellyttävä tuomari ja voisin mennä hänelle uudelleenkin, kuhan ensin opetellaan Nemon kanssa tasamaajuoksu ;) Tuomari kyllä löysi Nemosta sen tärkeimmän ominaisuuden, totesi minulle arvostelun jälkeen, että tuo koira on vaan niin iloinen. No niin se onkin <3 Olisihan tuohon pomppimiseen voinut tietysti puuttua kehässä, mutta olen sitä mieltä koska en ole koiraa opettanut vielä kunnolla niin en ala tuossa tilanteessa sitä tekemään. Kotiin tuomisina siis EH, hyvällä arvostelulla.
Muuten tuo reissu kaikkineen näytti muutenkin Nemon todellisen luonteen. Kaveri oli kuin kala vedessä pääkaupunkiseudun melskeessä vaikka kotona ollaankin ihan maalaiskoiria. Niin on oivat hermot tällä mun rakkaalla. Helppo kaveri ottaa mukaan paikkaan kun paikkaan.

Tokoilusta vielä sen verran, että pienissä pätkissä ollaan otettu vähän kaikenlaisia alo-luokan liikkeitä, paitsi ei hyppyä, eikä luoksepäästävyyttä. Tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että kaikki liikkeet hallussa melko hyvin. Lisää treeniä ja porukan tarttis ympärille.
Vuoden alussa mennään Oili Huotarin TOKO-päivään ja sitä odotan todella innolla :)

JUK1, sa, PU4, vara-sert :)

Kirjainyhdistelmä, joka ei kerro osalle mitään. Selvennökseksi sen verran että voi jee, mun pikkupuudeli tuli, meni ja voitti (tai no melkein).
Oltiin siis tänään Jyväskylässä näyttelyssä. Nemo voitti junioriluokan ja sai sa´n. Jo tässä vaiheessa mun ilme oli ihan hoomoilanen :)
Sitten paras uros kehään, mistä meinasin komeasti myöhästyä :D
Siinä Nemo sijoittui neljänneksi ja sai vara-sertin. Aikamoista kun uroksia oli ilmoitettu 27, muutama poissaolo oli. Mutta että mun pikkurakas <3 oli hieno, vaikka paljon parannettavaa onkin, juoksu ei sujunut oikein kunnolla. Mutta seisominen meni nätisti. Ehkä mä nyt treenaan pari kertaa ennen messaria :D Kuvia luvassa myöhemmin kun saan jonkun nakitettua ottamaan meistä jotain otoksia.

Odottelua

Raflaava otsikko ei pidä sisällään mitään kummallisia paljastuksia. Odottelua tämä elämä nyt vain kaikkineen on.

Tällä hetkellä odotellaan sunnuntai kehäkarkeloita Jyväskylässä, jossa korkkaamme junnuluokan. Mua jännittää ihan kamasti, syystä ei tietoa. Koirakin on monien yhteensattumien summana edeleen pesemättä ja enää en viitsi sitä tehdä, ettei turkki ole liian ilmava. Harjataan pupsi..siis anteeksi junnu :) ja sillä mennään.

Viikottaiset agitreenit ovat jatkuneet ja ihan kivalta se tuntuu edelleen. Tosin hieman tuota kiihkoa on enemmän kuin tarpeeksi :D Mutta sitä saa mitä tilaa.

Tokoilua ollaan jatkettu kotona ja muutaman kerran kavereidenkin kanssa. Seuraaminen alkaa pikkuhiljaa muodostumaan ja luoksetulon loppuasennonkin olen saanut päätettyä. Nouto sai uutta puhtia heitosta, joten jatketaan näillä sekalaisilla Veeramenetelmillä ja katsomaan mikä on lopputulema :D

Kuvia luvassa joskus. Ehkä sitten jos ikuinen sade väistyy tai saadaan lunta.